Terho lähti aamulla aikaisin ystävänsä Topi hevosen kanssa kohti Kantokoivikkoa. Tarkoitus oli pistäytyä rupattelemassa Maukka Metsätontun kanssa ja juoda pullakahvit ja kertoa kuulumiset. Aivan ihana ilma, aurinko alkoi paistamaan aivan yllättäen seitsemän aikaan aamulla.

Matka alkoi ruohoniityn läpi. Kyllä siinä olikin taivaltamista sillä kevät oli jo niin pitkällä että ruohot olivat kerinneet venyä pituutta vaikka millä mitalla.

Terho oli pakannut reppuunsa mukaan Topille raikasta vettä ja itselleen herkkuja. Matka tulisi olemaan aika pitkä tuommoiselle 10 sentin korkuiselle tontulle.

Keväässä on se ihanaa kun kaikki aloittaa uuden elämän...kukkaset avaavat nuppunsa, lehdet ilmestyy puihin, linnut laulaa ja kimalaiset surraa...

Mikään ei ole kauniimpaa kuin hevosretki ystävän luokse keväisessä maisemassa.

Puronsolina ja veden lorina, enää ei pitkä matka Maukan luokse. Kun keltaiset kukkaset näkyvät, tietää olevansa jo hyvinkin lähellä Veetu Vesitontun asuin sijoja. Salaa Terho toivoo että näkisi myös tämän ystävänsä pitkästä aikaa. Veetu Vesitonttu kun nukkuu talvet läpeensä ja odottaa kevättä jotta pääsisi taas puron piennarta siivoilemaan...

Voi ei...Terho vilkuilee sydän pamppaillen edessä olevaa näkymää, voi kun kaunista, voi kun kauniin kuulosta kevät veden lorina, kevät puron sorina...Se tunne joka sydämeen tulee keväällä pienistä keväisistä äänistä, se on niin kaunista ja niin sanoin kuvailematonta ettei sitä voi muutakuin ihailla ja katsella ja nauttia.

 

Maukka Metsätontun luokse mentiin puron yli, ja seuraavaksi pitäisi kääntyä ja jatkaa puroa alajuoksulle päin, mutta mitä Terhon vanhat silmät näkivätkään??? Ei ole totta, siellähän se Veetu vesitonttu touhuilee...Kaverukset ovat iloisia jälleen näkemisestä ja halaavat toisiaan lämpimästi.

Terho ei voi pyytää päivältä enää yhtään enempää, päivä on kruunattu Veetu Vesitontun tapaamisella. Ystävät vaihtavat sanaset ja Terho lupaa tulla seuraavalla kerralla Veetun luokse piknikille. Mutta nyt Terhon on ikävä kyllä jatkettava matkaa sillä Maukka Metsätonttu odottaa jo ja Maukka on tunnetusti hätähousu eikä jaksa kauaa odotella.

Matka jatkuu siis puroa alajuoksulle päin

Veetu Vesitonttu huikkaa vielä Terhon perään "väärä suunta Terho, alajuoksulle, Terho, alajuoksulle, ei yläjuoksulle päin!!!" Terho kiittää ja vaihtaa suunnan.

 

Vihdoinkin perillä. Maukka Metsätonttu ja Terho Joulutonttu istahtavat kannon päälle, avaavat Terhon repun ja nauttivat maittavat makupalat Terhon repusta jutustellen niitä näitä ja mutustellen sämpylöitä

Ja sitten onkin lähdettävä jo kohti kotia sillä matka on pitkä ja ja Terho haluaa nauttia kaikesta näkemästään palatessaan omaan kotikoloonsa.

Matka kukkapolun läpi on kuin piste iin päälle tälle matkalle. Voi tätä kevättä!!!!!

 

*** :o) Pahoittelen taas kuvien huonolaatuisuutta.... Luonto on niin kaunista ja ihan pienellä retkellä lasten kanssa  saa viehättävän matkan aikaiseksi. Mukaan tarviittiin siis parit tontut, hevonen, kamera ja iloisia lapsia. Näin saatiin Terholle kevät matka aikaiseksi*****